Minulta sinulle ❤
Niin aamulla tosin kirjoitin vaan lenkistä, mutta nyt tuosta lenkkikaverista!
Meillä kotona häärää ja ähertää 6.2.2020 tasan vuoden täyttävä parsonrusselinterrieri Eddie.
Sanonta koira kuin koira ei kyllä pidä paikkaansa! Meillä oli edellinen koira novascotiannoutaja ja ihan täydellinen koira siinä mielessä että teki juuri mitä sanottiin enkä omistanut enää koiralla edes pantaa. Sitä ei vaan koskaan tarvittu, koska perustottelevaisuus ja noutajan tahto miellyttää omistajaansa toimi meillä. Mutta valitettavasti vuonna 2017 jouduttiin kovan paikan eteen ja koira oli lopetettava. Ja vuoden koirattoman ajan jälkeen alkoi tuntumaan että koira kuuluu meidän perheeseen.
Siitä alkoikin rodun tuumaaminen, koska itse en halunnut samaa rotua olevaa. Meillä oli vain yksi täydellinen Enska eikä novascotiannoutaja tullut kysymykseen. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä että koira pitää olla käyttökoira, itselle riittää lenkki- ja rapsutuskaveri. Mietinnän ja harkinnan jälkeen päädyttiin parsonrusseliin. Rotu oli meille tuntematon, mutta koetettiin opiskella ja kun pentuekin löytyi kohtalaisen läheltä kotia, niin ei siinä muu auttanut.
Nyt sitten on parsoneiden luonne tullut tutuksi ja kukkapenkit menneet. Ihan sidostesukka-koira se on! 🤣
Jästipää joka yllättää aina silloin tällöin ja pelaa tosi hyvin. Hommia sen kanssa vielä on tehtävänä, mutta suunta on koko ajan ylöspäin. Hienosti Eddie on syttynyt riistalle ja tätä ei kyllä päästetä vapaana pihalle riehumaan kuten edellistä koiraa. Mies on tyytyväinen ja koira onnessaan kun pääsevät yhdessä metsään.
Täysin erilainen kuin edeltäjänsä, mutta valloittanut meidät kaikki pöhköllä olemuksellaan!
Vakoilemisiin!
⚜ Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti