torstai 6. helmikuuta 2020

Five foot two, eyes of blue

Minulta sinulle ❤

Uu, meinaa kuulkaas kiirettä pitää sen verran ettei ehdi blogia päivittämään, eikä koruja väsäämään. Hyvä lenkit jaksaa ja ehtii tehdä, mutta eiköhän se pikkuhiljaa rupea helpottamaan!

Tämä viikko meneekin viikonloppua järjestäessä! Tarkoituksena siis juhlia 1920-luvun tapaan ja selvittää murha/murhia. En anna vihjeitä tätä enempää jos tätä blogia sattuu osallistujat lukemaan. 😉 Mutta kivaa tulee olemaan!
Ollaan oltu jo vähän tilaa järjestämässä ja tässä pieni vilkaisu


Koetan laittaa enemmän kuvia itse tapahtumasta sitten kun kaikki on ohitse. Lisäksi sain itselleni puvun ja puuhkat kuntoon! Ja tänään olisi tarkoitus suunnitella ruokalistaa. Ruokailu menee sormiruokana ja cocktailpaloina, mutta toivottavasti saan niistä kivoja suupaloja.

Ihan tosi kiva odottaa mitä tulevan pitää ja kuinka saan porukan lähtemään mukaan illanviettoon. Ja kovaa teetähän pitää olla myös mukana! 

Ei vaan, vielä perjantai työt alta pois ja sitten loppusuunnittelut huomista varten! Iik!

Vakoilemisiin!

maanantai 3. helmikuuta 2020

Fall to pieces

Minulta sinulle ❤

Uusi viikko alkanut taas ja ihan reippaasti lähti taas aamulenkillä käyntiin. Vissiin tuo liikunnan ylistäminen on ihan tarpeen... oon ollu viimeaikoina tosi,tosi huono saamaan persettä ylös penkistä, mutta nyt on alkanut liikunta ihan maistumaan. Ja mielikin on jotenkin tosi paljon virkeämpi. Pysytään vielä toistaiseksi ihan kävelyssä ja sellaisessa 30 minsaa / päivä tahdissa. Mutta on sekin jotain verraten mun aiempaan 30 min / kk tahtiin!

Jossakin sumussa olen viimoiset 5 vuotta elänyt ja oikeastaan suurin kaikesta oli työuupumus jota en itselleni ensin halunnut tunnustaa. Oli jotenkin tosi vaikea tunnustaa että voimat on täysin loppu. Aamut alkoivat pitkillä työmatkoilla jotka menivät itkiessä, samoin töistä paluu meni samalla kaavalla. Aamuyöllä kun työasiat herättivät klo 3 yöllä, rupesin niitä tekemään. Kun työterveydessä lääkäri olisi kirjoittanut pitkän uupumisloman (puoli vuotta) en ottanut sitä vastaan, koska kuka mun työt sillon hoitaa. En osannut ottaa apua vastaan enkä osannut elää millekkään muulle kuin työlle, parisuhdetta ei ollut ja lapsille tiuskin. Kunnes tuli oikeasti aika tehdä jotakin radikaalia ja oravanpyörästä on pakko hypätä pois. Silloin sanoin itseni irti ja olin reilun kuukauden päivät työttömänä. Jäin siis ihan täysin tyhjän päälle. Se onkin ollut elämäni ensimmäinen työtön aika, joskin siinä samalla pyöritin pakohuoneita, mutta tätä en edes kokenut työksi. Koin kuitenkin, että olen ammattitaitoinen ja lahjakas siinä mitä teen, joten ennemmin tai myöhemmin saan jostakin töitä. Ja niihän siinä sitten kävikin. Tässä työssä ei rikastumaan pääse, mutta eipä mua rikkaudet tässä ajakaan eteenpäin. Kunhan pärjätään kaikki on hyvin!

Mutta jotenkin kun nyt katson aikaa jolloin koin olevani täysin loppu, näyttäytyy se mulle tosi opettavana aikana. Silloin en käsittänyt omia voimavaroja ja vaikka moni ulkopuolinen sen mulle sanoikin, niin silti en osannut käsittää että voin uupua työn alle. Mutta aika opetti paljon itsestäni ja voimavaroistani ja arvostuksesta. Näistä vielä lisää myöhemmin...

Mutta nyt alkaa valoa näkymään tunnelin päässä! Maailma onkin mahtava paikka! 

Vakoilemisiin

⚜ Sanna

Fall to pieces - Velvet revolver

perjantai 31. tammikuuta 2020

Perjantai

Minulta sinulle ❤

Ihanaa perjantai! Mitä sinulla on suunnitelmissa?
Itselläni on kohtalaisen vapaa viikonloppu, tänään illalla vähän pakopelaillaan Room Escape Kauhajärven puikoissa ja sunnuntaina laulellaan Kluunapin riveissä. Loppuaika meneekin korujen kanssa. Vähän kyllä tuumailin että kerrankin olisi lauantai vapaa niin olisi kiva lähteä keilaamaan koko porukalla. Katsotaan saako tämä ehdotus kannatusta perheen miesväeltä!

Viikonloput ovat kyllä mulle luovuuden aikaa. Silloin pystyn keskittymään käsillä tekemiseen ja omaan aikaan.



Ja oma-aika on mulle hirmu tärkeää. Mies on oppinut sen vuosien saatossa ymmärtämään, että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa. En ole ihminen joka on kokoajan iholla, vaan tarvitsen paljon omaa henkilökohtaista tilaa. Saan itseni kanssa kyllä ajan kulumaan, tokkopa silläkään kaikki muumit laaksossa seikkaile! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! 
Vakoilemisiin

⚜ Sanna




torstai 30. tammikuuta 2020

Good Riddance

Minulta sinulle ❤

Mennäänpä tämä päivä kuvapainotteisesti. Nämä torstait ovat aina raskaimmat, sen jälkeen taas helpottaa.


Aamu alkoi klo 3.45 koiran raapiessa ovea. Tunnin verran koetin vielä pyöriä sängyssä tuloksetta, sitten lähdettiinkin Eddien kanssa aamulenkille, melkein 45 min ehdittiin kävelemään ennen kuin työt kutsuivat.


Lenkin jälkeen aamupalaa ja suihkuun. Eddie tunkee joka kerta mukaan ja haluaa ottaa kiinni joka tipan suihkusta.

Lisäksi herra haluaa kuivata itsensä suihkun jälkeen.

Sitten saneeraamaan. Tässä jokapäiväiset meikit, jotka todettu itselle parhaiksi! 

Ai niin joo, nämä vielä unohtuivat edellisestä.

Ja sitten vaatteiden valintaan. Kun itse tekee korut niin saa ne sävysävyyn vaatteiden kanssa.


Ja työmatka on aina yhtä yksinäinen ja pimeä

Töissä tietokoneella värkkäämistä ja papereiden pyörittelyä

Ja pienen ylityön jälkeen 16.30 kotiin lähtö, se oli tältä päivää tässä!

Tankki täyteen kotimatkalla

Ja kotona tämä touhukasa odotti, häntä viuhtoo niin ettei saa kunnon kuvaa

Korujen riisuminen ja vaatteiden vaihto mukavimpiin

Sitten keittiötä raivaamaan, pojat oli taas tehneet sotkua...

Paljon mukavampi aloittaa ruoanlaitto

Pitkästä aikaa koko perheen lempparia tulossa

Ja sitä riittää, jokaiselle omansa, näillä mennään viikonloppuun! Ennakoin jo huomista kun en ehdi huomenna tekemään ruokaa.

Kun odottelin pitsoja uunista, ehti hetkeksi aikaa kutimien pariin

Hän myös meinasi, että kaipaa viihdykettä

Pitsaa rucolalla ja teryaki kastikkeella, kyllähän tämä maistui 

Sitten sulateltiin ruokaa katsomalla yhtä lemppari-hömppää The Blockia

Sitten olikin taas lenkin vuoro

Ja kotiin päästyä kello olikin jo 21.15 joten iltapesut ja sen jälkeen sänkyyn tämän pariin


Hyvää yötä!

⚜ Sanna

Good Riddance - Green Day

tiistai 28. tammikuuta 2020

The lazy song

Minulta sinulle ❤

Nuav vaan on uusi viikko pyörähtänyt käyntiin!
Juuri töistä kotiudun ja huh, onneksi ollaan jo voiton puolella tästä päivästä. Aamu lähti ihanasti puolentunnin lenkillä käyntiin ja sitten kun olin lenkin jälkeen saanut eteeni tämän


 

vanhempi pojistani soitti että myöhästyi kouluautosta. Ei muuta kuin kamat kasaan ja autolla perään...

Jaahas näköjään eilen oli niin kiirus että jäi blogikin kesken. Nyt siis eletään jo tiistaita ja eilen saatiin esikoinen kunnialla kouluun!

Jotenkin ihanaa kun on arki ja omat rutiinit! Viikonloput tietysti on mukavia, mutta ihan mahtava aloittaa aina viikkokin. Tietysti pidän työstäni jota teen ja koen olevani siinä jopa hyvä, joten eiköhän sekin edesauta tätä maanantaista tykkäämistä. Itselleni tulee tosi hyvä tunne kun hommat sujuvat ja osaan tehdä mitä pyydetään tai osaan auttaa muita hommissa. Viimeksi perjantaina sain yhdeltä kollegalta viestiä "Kiitos paljon Sanna! Olet aarre!", kun autoin häntä yhden ohjelmisto asian kanssa. Tällä lausahduksella olenkin leijunut koko viikonlopun! Ja tällaisista pienistä kiitoksista tulee ihan valtavan hyvä olo! Toivottavasti osaan itse antaa hyvää palautetta myös minua auttaneille! Pienellä lauseella tai teolla saattaa olla valtavan iso merkitys! 

Kiitos siis sinulle joka jaksat lukea blogiani! ❤


⚜ Sanna

ps. Voi kuinka tästä kappaleesta tulee niin kuopuksen lapsuus (alle kouluikä) mieleen. Tää oli hänen lemppari hetken aikaa!

lauantai 25. tammikuuta 2020

Hiljaisuus

Minulta sinulle ❤

Hyvää viikonloppua! 

Mulla on tällä hetkellä menossa tieteellinen koe. Kuinka kauan pariskunta voi olla puhuttamatta toisilleen olematta suuttuneita. Omalta osaltani koe on alkanut jo klo 7 aamulla kun olen noussut ylös. Mies tosin heräsi vasta klo 11.30. Meillä on ihan täysin erilaiset unirytmit, olen aina ollut aamuvirkku! 

Mutta tosiaan kokeeseen, nyt kello on 13.00 ja halastua sanaa ei olla sanottu toisillemme vaikka ollaan miehen hereillä olon ajan oltu koko ajan samassa huoneessa. Hmm, oma veikkaukseni on, että vielä 30 min menee, sitten mun on oikeasti pakko lähteä kauppaan ja siinä vaiheessa saattaa mies kysäistä että minne oot menossa. 
Ollaan tosiaan oltu jo pitkä tovi yhdessä ja maaliskuussa olisi jo 20 kihlapäiväkin tulossa. Huh, ihan hullulta kuulostaa, kun en kuitenkaan tunne itseäni vielä vanhaksi.



Kuvahaun tulos: hiljaisuus
Helene Schjerfbeck - Hiljaisuus


Nyt sitten kaupassa käyty ja kello näyttää 15.34 ja edelleen ei olla mitään keskustelua käyty. Ei siis paljon kyselty minun menoistani... Kaupasta tullessa koira karkasi oven suusta pihalle ja siinä mies tuumasi, että "voi vittu". En vielä laske tätä keskusteluksi, koska oli vähän kuin itselleen olisi tuumannut. 
Pian olen lähdössä "peluuttamaan" väkeä Room Escapelle joten saa nähdä käydäänkö keskustelua ennen sitä. Mutta tulen päivittämään tilannetta! 

Tidii 16.05 se tapahtui! Mies kysyi, että "koska sulla oli se peli tänään". Koe siis onnistuneesti ohi, kumpikaan ei ärsytä toista kunhan vain tarpeeksi hiljaa osaa olla! 😂

Vaan tosiaan nyt minun pitää lähteä taas kiitämään toiseen paikkaan! 

Vakoilemisiin!

  ⚜ Sanna

Hiljaisuus - Irina 



perjantai 24. tammikuuta 2020

Creep

Minulta sinulle ❤

"But I'm a creep, I'm a weirdo
What the hell am I doing here?
I don't belong here..."

Välillä tuntuu tältä, ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Olispa ihana elää jotakin toista aikakautta! Varsinkin musiikillisesti ehkä rockin alkuaikaa ja progen syntymisen aikaa 60-70 luvuilla. Rauhaa ja rakkautta!

Mutta ainahan voi vähän irroitella ja kokeilla miltä jokin tietty aikakausi tuntuu. Itse olen järjestämässä ystäväporukalle tapahtuman joka vetää koko poppoon 1920-luvulle!




Tiedossa on cocktail tilaisuus jossa myös selvitellään murhamysteeriä. Ihan hullun hauskaa tulossa, mutta samalla tosi jännää! Perushahmo-kuvaukset on kullekin osallistujalle annettu, mutta muutoin illassa ei ole käsikirjoitusta. Kukin näyttelee omaa hahmoaan parhaaksi katsomallaan tavalla! 
Mä niin odotan tätä iltaa, toivottavasti homma menee putkeen ja saan siitä osaa taltioitua myös tänne. Itselleni ensimmäinen roolipelaaminen ja jänskää ihan sikana, samalla kun pitäisi vielä ohjata tätä tapahtumaa ja viedä hommaa sujuvasti eteenpäinkin! 
Pitäisi alkaa itselle etsimään vaatteita ja rekvisiittaa. Ja huoneen "sisustamiseen" pitäisi vähän ajatusta myös käyttää, jotta jokainen pääsisi oikeanlaiseen tunnelmaan heti pelitilaan saapuessaan. 
Iik jännää tulossa! 😁

Vakoilemisiin

⚜ Sanna

Ps. Muistaako kukaan lukeneensa niitä Bertin päiväkirjoja? Niissähän oli aina joku loppukaneetti ennen nimeä. Tulee tuosta omasta vakoilemisiin toivotuksesta mieleen. Ihan kuin lapsena kerran 😆


torstai 23. tammikuuta 2020

Who let the dogs out?


Minulta sinulle ❤

Niin aamulla tosin kirjoitin vaan lenkistä, mutta nyt tuosta lenkkikaverista! 
Meillä kotona häärää ja ähertää 6.2.2020 tasan vuoden täyttävä parsonrusselinterrieri Eddie.
Hän on kyllä sellainen parsoona ettei toista! Huomaattehan ihan varmasti että minäkin olen olemassa? Jos tulisin ihan kiinni sinuun tai vaikka menisin makaamaan pääsi päälle? 

Sanonta koira kuin koira ei kyllä pidä paikkaansa! Meillä oli edellinen koira novascotiannoutaja ja ihan täydellinen koira siinä mielessä että teki juuri mitä sanottiin enkä omistanut enää koiralla edes pantaa. Sitä ei vaan koskaan tarvittu, koska perustottelevaisuus ja noutajan tahto miellyttää omistajaansa toimi meillä. Mutta valitettavasti vuonna 2017 jouduttiin kovan paikan eteen ja koira oli lopetettava. Ja vuoden koirattoman ajan jälkeen alkoi tuntumaan että koira kuuluu meidän perheeseen.

Siitä alkoikin rodun tuumaaminen, koska itse en halunnut samaa rotua olevaa. Meillä oli vain yksi täydellinen Enska eikä novascotiannoutaja tullut kysymykseen. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä että koira pitää olla käyttökoira, itselle riittää lenkki- ja rapsutuskaveri. Mietinnän ja harkinnan jälkeen päädyttiin parsonrusseliin. Rotu oli meille tuntematon, mutta koetettiin opiskella ja kun pentuekin löytyi kohtalaisen läheltä kotia, niin ei siinä muu auttanut. 

Nyt sitten on parsoneiden luonne tullut tutuksi ja kukkapenkit menneet. Ihan sidostesukka-koira se on! 🤣
Jästipää joka yllättää aina silloin tällöin ja pelaa tosi hyvin. Hommia sen kanssa vielä on tehtävänä, mutta suunta on koko ajan ylöspäin. Hienosti Eddie on syttynyt riistalle ja tätä ei kyllä päästetä vapaana pihalle riehumaan kuten edellistä koiraa. Mies on tyytyväinen ja koira onnessaan kun pääsevät yhdessä metsään. 

Täysin erilainen kuin edeltäjänsä, mutta valloittanut meidät kaikki pöhköllä olemuksellaan! 

Vakoilemisiin! 

⚜ Sanna  

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Sultans of Swing

Minulta sinulle ❤

Hei sinä siellä! Miten päiväsi on lähtenyt käyntiin? 
Juuri itse kotiuduin aamulenkilta koiran kanssa. Kun lähtee aamulla jo viideltä kävelemään, niin saa kyllä ihan yksin lenkkeillä. Tosin tällä kylänraitilla ei tule myöhemminkään juuri ihmisiä vastaan...


Pienellä kylällä asumisen hyvät ja huonot puolet. Parhaana puolena näen yhtenäisyyden, kaikki tuntevat toisensa ja pidetään vähän toinen toisistamme huolta. Mutta täällä kyllä se naapuri tietää omat asiat paremmin kuin itse. Tosin meillä on ihan maailman parhaimmat naapurit! Ja kun puhun naapureilla, en tarkoita sitä muutaman metrin päässä olevaa taloa. Meidän naapureita ei tästä kyllä tarkalla silmälläkään erota, matkaa sinne on muutama sata metriä, sellaisen pienen koirankusetus lenkin päässä. 
Ja pienellä kylällä asumisessa tulee esiin myös se, että oletetaan kaikkien olevan samasta muotista. Jos ajattelet poikkeavasti tai teet jotakin epätavallista, siitä kyllä nopeasti juorut lähtevät liikkeelle. Mutta kaikesta huolimatta, plussat voittavat ainakin vielä tällä hetkellä miinukset, joten mukava täällä on asustaa. Ja niin kauan kuin yöpuvussa voi postin hakea, niin kaikki hyvin! 

Josko sitä hipaisisi nyt suihkun kautta aikuisten töihin. Ja sitten teille vielä tämän aamun lenkkimusiikit, olkaa hyvät. Ihanaa päivää juuri sinulle! 

⚜ Sanna


tiistai 21. tammikuuta 2020

Learn to fly

Minulta sinulle ❤

Kuten varmasti olette huomanneet, niin otsikoin blogi-otsikon tietyllä laulun nimellä. Samoin laulu löytyy linkkinä blogi-tekstin lopusta jos sinne asti jaksaa lukea.

Nämä laulut tulevat juuri siinä hetkessä mieleen kun kirjoitan tätä blogia. En siis suodata mitään. Laulut voivat olla minulle läheisiä, tai sitten vain kerran kuultuja. Ei siis välttämättä mielimusiikkia, mutta kuvastaa juuri sillä hetkellä ajatuksia päässäni. Siellä jatkuvasti soi musiikki ja välillä ne hiivatun jingletkin. ツ

Tänään kuitenkin valitsin laulun joka on itselle hyvin, hyvin rakas, bändi samoin.


Foota olen kuunnellut lähes koko ikäni alkaen teinivuosien sekamelskasta, raskausajan hormonien läpi ja edelleen toimii!  FanClubilainen henkeen ja vereen, no ei ihan, mutta kuulun ryhmään "You know you're a Foo Fighters fan when..." Valitettavasti vain kerran livenä päässyt tätä fiilistelemään, mutta toivottavasti vielä joskus.
Tässä kuitenkin sinulle pieni maistiainen tämän hetken ajatuksistani!

Learn to fly - Foo Fighters

⚜ Sanna

Hei, hei mitä kuuluu?

Minulta sinulle ❤

Hei taas! Koetan pikkuhiljaa kasata ideoita ja asioita joilla blogia täytän, mutta kuitenkaan en halua lokeroida tätä täysin mihinkään tiettyyn lokeroon. Pidän niin monimuotoisista asioista. Missään en ole todella hyvä, mutta tarpeeksi hyvä riittää! Tämän opetteluun minulla vaan on mennyt aikaa, koska koen olevani joissakin asioissa kovin perfektionisti (toim.huom painolla joissakin asioissa, toiset asiat saattavat olla ja jäädä levälleen. Näkisittepä tällä hetkellä meidän olkkarin pöydän🙊). Mutta ikä tuo viisautta ja kykyä katsoa asioita myös toiselta kantilta. Ei kaiken tarvitse olla niin justiin, pääasia että asioista nauttii!

Tällä hetkellä käsityöt ja etenkin korvakorut ovat lähellä sydäntä. Näitä lisää myös esillä IG:ssa ja myynnissä verkkokaupassani.



Mutta sitten rakastan kutoa ja virkata. Esimerkiksi tällaiset Jonsukkaa myötäilevät lähtivät joululahjaksi rakkaimmalle Kanadalaiselle ystävälleni.

Edmonton Oilers

Erilainen tuunaaminen ja makrametyöt ovat myös vieneet mennessään. Samoin rakastan enemmän ja vähemmän myös piirtämistä, vaihtelevalla menestyksellä.


Ja yksi pitkäaikaisimmista harrastuksistani on laulaminen. 🎶🎶 Olen lapsesta asti laulanut ja vaikken mikään mestari siinä hommassa olekaan, niin siihen voi aina purkaa tunteensa! Tällä hetkellä laulan Kluunappi-kuorossa, jossa olen reilut 10 vuotta jo laulanut.

Kuten huomaatte en halua lokeroida mitään. Olen rönsyilevä ja rakastan muuttaa mieltäni, olenhan nainen.

Vakoilemisiin

⚜ Sanna

Mitä kuuluu - Apulanta

Five foot two, eyes of blue

Minulta sinulle ❤ Uu, meinaa kuulkaas kiirettä pitää sen verran ettei ehdi blogia päivittämään, eikä koruja väsäämään. Hyvä lenkit jaksaa ...